Tämä matkakertomus käsittelee USA:n matkaani
helmi-maaliskuussa 2013. Tässä ensimmäisessä osassa kerron lähinnä menomatkasta
Orlandoon sekä siihen liittyvästä piipahduksesta Chicagoon.
Matkani alkoi klo 7.55 British Airwaysin lennolla
Helsingistä Lontooseen, missä vaihdoin Chicagon koneeseen. Koneenvaihto sujui
mukavasti ilman turhaa odottelua tai kiiruhtamista. Chicagoon lennettiin sitten
American Airlinesin Boeing 767:llä. Jälleen kerran täytyi valitettavasti
todeta, että American Airlines on jäänyt pahasti jälkeen nykyaikaisesta
lentomatkailusta: Kone oli vanha ja viihdykkeitä varsin rajallisesti, vain
muutama TV-monitori matkustamon keskellä. Lennon aikana esitettiin vain pari
elokuvaa, eikä niitä siis voinut valita. Kuin jäänne jostain viime
vuosituhannelta.
No, onneksi olin varautunut tähän ja matka taittui ihan
kohtuullisesti lueskellen ja pariin transsiin vajoten.
Chicagossa Orlandon koneen vaihtoon oli sitten aikaa reilut
kuusi tuntia, osittain myös etuajassa laskeutumisen ansiosta. Tähän olin
varautunut varaamalla itselleni vuokra-auton tuoksi ajaksi. Jälleen kerran myös
Chicagon maahantulomuodollisuudet sujuivat monia muita USA:n lentokenttiä
nopeammin, joten aikaa kaupungilla vierailuun jäi ihan kohtuullisesti.
Auton vuokrauksen olin hoitanut Economy Car Rentalsin
kautta, jota voin muuten suositella hyvin lämpimästi. Autoni varsinaisena vuokrayhtiönä
toimi Alamo, mutta Economy Car Rentalsin kautta hinnat olivat selkeästi Alamon
omia tai muiden yhtiöitä hintoja edullisemmat. Auton vuokrauksen suhteen kaikki
sujui niin kuin pitikin.
Koska tarkoituksenani oli siis vain käväistä Chicagon
keskustassa syömässä sekä hieman paikkoja katselemassa, olin varannut itselleni
edullisimman hintaluokan auton. Yllätyin silti kun minulle annettiin alle Fiat
500! En edes tiennyt niitä olevan USA:ssa. No, tulipahan tuokin koppero
koeajettua. Näppärä pelihän tuo tavallaan oli, mutta en kyllä edelleenkään voi
suositella Fiatia ajopelinä.
Chicagon Hard Rock Cafen Local Lengenday Burger oli
erinomaisen maittava ja sen jälkeen olikin hyvä lähteä hieman katselemaan miltä
Chicago näyttää.
Keli ei ollut kaikkein houkuttelevin – räntää satoi ja
hieman tuulikin (totta kai, kutsutaanhan kaupunkia Windy Cityksi…). Chicagon
sataman kupeesta Navy Pieriltä sain kuitenkin otettua muutamia ihan hyviä kuvia
kaupungista:
Lento Chicagosta Orlandoon lähti klo 19.20 paikallista
aikaa, eli tässä vaiheessa oli jo kulunut runsaat 20 tuntia siitä kuin astuin
ensimmäiseen koneeseen Helsingissä. Pienet torkut koneessa auttoivat pitämään
itseni kohtuullisen virkeänä Orlandoon saavuttaessa.
Orlandon auotonvuokrauksen olin hoitanut jälleen Economy Car
Rentalsin kautta ja autonvuokran tarjosi taas Alamo. Tällä kertaa olin varannut
itselleni Full Size Carin, sillä tarkoituksenani oli tehdä Road Trip aina
Pohjois-Carolinaan saakka. Pelkkä ajatuskin muutaman tuhannen kilometrin
automatkasta Fiat 500:lla olisi ollut kauhistus! Alamon etuna minun
tapauksessani oli myös se, että – kuten edellistenkin Orlandon vierailujeni
yhteydessä – tarkoituksenani oli myös palauttaa auto heidän International
Drivella sijaitsevaan Four Points Sheratonin yhteydessä olevaan vuokraustoimistoonsa,
ilman lisäkuluja.
Tällä kertaa pääsin valitsemaan autoa vajaasta kymmenestä
vaihtoehdosta. Tarjolla oli seitsenpaikkaisen Dodge Caravanin lisäksi, Chevrolet
Impalaa, VW Jettaa sekä joitain muita. Valitsi alleni Nissan Altima Coupén,
sillä sen istuimet vaikuttivat sopivan tukevilta, enkä toisaalta tarvinnut
suuria takatiloja itselleni.
Ensimmäinen yöpymispaikkani oli Howard Johnson Inn International Drivella. Hotelli oli ihan ok, paitsi että huoneen hintaan kuuluva aamiainen
oli lähinnä vitsi: tarjolla oli hurja määrä hiilihydraattia, (valkoisia
Bageleitä sekä muffiineja), hieman rasvaa eikä käytännössä lainkaan
proteiineja. Jos ravintoasiantuntijat saisivat päättää, he varmaankin
räjäyttäisivät koko aamiaishuoneen!
Shortseissa ja T-paidassa hölkätyn aamulenkin ja
hiilariaamiaisen jälkeen hyppäsin sitten Altimaani ja suuntasin nokan kohti
pohjoisempia osavaltioita. Mutta siitä reissusta lisää sitten matkablogini
toisessa osassa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti