Kalastus Saariselällä

Teimme perheeni kanssa elokuussa 2013 viikon reissun Saariselälle ja ajatuksena oli käydä poikien kanssa myös kalassa kerran tai pari. Hyvä ajatus, mutta sen toteuttaminen osoittautui vähintäänkin turhauttavaksi.

Olin netistä tutkinut jo asiaa ja kalastusmahdollisuuksia jopa kehutaan vuolaasti Saariselän virallisilla nettisivuilla. Niinpä suunnistinkin ensiksi Siula-taloon Metsähallituksen palvelupiste Kiehiseen. Ystävällinen ja avulias naishenkilö ei itse sanojensa mukaan harrastanut kalastusta, mutta auttoi parhaansa mukaan asiassa ja pienen harkinnan ja eri vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen päätin ottaa vuorokauden kalastusluvan (15 €) Ivalojoelle Kutturan alueelle, sillä sen piti oleman yksi helpoimmin saavutettavista kalastuspaikoista.

Kutturan alueen kalastusalue

Ajoimme siis n. 40 km matkan, pääasiassa hiekkatietä, Saariselältä Kutturaan, johon jätimme auton ja jatkoimme jalan kohti lupaan ja karttaan merkittyä kalastusaluetta. Patikointi kesti paikoin hyvinkin vaikeakulkuisella polulla noin tunnin. Noin puolivälissä tarpomistamme vastaan tuli nelimiehinen kalastusseurue, joka ilmaisi jo selkein sanoin tyytymättömyytensä edessä olevaan kalastuspaikkaan. Jatkoimme kuitenkin pahemmin masentumatta perille asti.

Koko tunnin patikkamatkamme ajan Ivalojoki vaikutti oikein houkuttelevalta kalastukseen. Kun lopulta pääsimme sallitulle kalastusalueelle, joki muuttui matalaksi ja kivikkoiseksi ja erittäin vaikeasti kalastettavaksi. Uistimet tarttuivat lähes joka heitolla johonkin kiinni ja kolme viehettä jouduimme jättämään kokonaan joen pohjaan. Jatkoimme urhoollisesti jokea eteenpäin kunnollista kalastuspaikkaa etsien, mutta turhaan. Ei toivoakaan, että sieltä olisi kalaa saanut.

Taas uistin pohjassa...

Tuntuukin käsittämättömältä, että Metsähallitus myy kalastuslupia paikkaan, jossa ei voi kalastaa. Ivalojoessa olisi ollut kilometritolkulla rantaa, josta olisi voinut kalastella oikein hyvin, mutta näissä paikoissa kalastus oli kiellettyä. Kalastuslupa koski meidän kokemuksemme mukaan vain aluetta, jossa kalastus ei onnistunut eikä kalaa muutenkaan ollut.

Maisemat sentään olivat hienot.

Ivalojokea Kutturasta koilliseen

Seuraavana päivänä menin takaisin Kiehiseen ja kerroin miedon version reissustamme. Kysyin, eikö mistään todellakaan löytyisi helpompaa kalastuspaikkaa. Sama naishenkilö kertoi, että Ivalossa on omat kalastuskunnat ja niihin myy lupia Suutari-Seppo aivan nelostien varressa, pari kilometriä Ivalosta etelään. Soitin Suutari-Sepolle ja päätin, että ostetaanpa sieltä toinen kalastuslupa.

Suutari-Sepolla naispuolinen myyjä suositteli meille Törmäsen osakaskunnan kalastuslupaa hintaan 12 €, joka käsitti varsin laajan osan Ivalojokea Ivalosta etelään sekä mm. Alajärven kokonaisuudessaan. Lisäksi suuri osa Ivalojoen alueista oli aivan teiden läheisyydessä, joten turhaa tarpomista ei ollut luvassa. Vaikutti siis hyvältä.

Törmäsen osakaskunnan kalastuslupa-alue

Ajoimme aluksi joen rantaan Huuhkajassa ja heti ensimmäisessä paikassa uistimeeni tarttuikin toisella heitolla n. 1,7-kiloinen hauki. Tunnelma oli huomattavasti korkeammalla kuin edellisenä iltana.

Hauen saalistus

Hauen punnitus

Seuraavassa paikassa ei kala tärpännyt, mutta jossain Ivalon lentoaseman takana olevan upean hiekkarannan kohdalla uistimeen tarttui n. 20-senttinen harjus, jonka alamittaisena päästin takaisin jokeen kasvamaan.

Pikkuinen harjus

Tämän jälkeen emme enää kalastuspaikkaa löytäneetkään. Joki kulki toki aivan teiden läheisyydessä, mutta joelle ei silti päässyt, koska rannat olivat yksityisalueita ja pääasiassa aidoin eristettyjä. Ajoimme kaiken kaikkiaan kymmeniä kilometrejä etsien joelta paikkaa, jonne olisimme päässeet kalastamaan, mutta siitä huolimatta, että olisimme kalastuslupamme mukaisesti olleet oikeutettuja kalastamaan, emme rantaan päässeet.

Jälleen kerran jouduimme toteamaan, että kalastuslupia kyllä myydään, mutta ei sellaisiin paikkoihin, johon pääsisi kalastamaan. Herää kysymys: mitä järkeä tässä oikein on?

Lopputulemana oli tunne siitä, että Saariselän-Ivalon alueelle ei kalastusmatkailua haluta. Tyhmiä turisteja on kiva höynäyttää ja rahastaa, mutta eihän niille nyt sentään kunnon kalapaikkoja anneta!

Aluetta voi toki muuten suositella matkailuun ja ennen kaikkea patikointiin hienoissa maisemissa (niistä enemmän toisessa blogikirjoituksessani). Mutta kalastusvälineet kannattaa todellakin jättää kuormasta pois!