Kokemuksia Keski-Euroopasta, osa 3: Pariisi, Disneyland Paris, Ostbevern ja Hampuri

Kolmen matkustuspäivän ja viikon lomailun Port-Bourgenay:ssä jälkeen (ks. edelliset blogini Kokemuksia Keski-Euroopasta, osa 1 ja osa 2) oli aika ottaa ”nuhapumppu” taas alle ja lähteä ajamaan takaisin kohti Hampuria.

Ensimmäisenä määränpäänä oli Pariisi. Ajomatka sujui maksullisia (ja melko hintavia) moottoriteitä pitkin varsin joutuisasti ja kirjauduimme iltapäivällä Pariisin ulkopuolella, Villepintessä, sijaitsevaan Première Classe -hotelliin. Première Classe oli minulle uusi tuttavuus, mutta tiesin sen yhdeksi budget-hotelliketjuksi, nettisivujen mukaan hyvin samanlaiseksi kuin Accorin Etap-hotellit, eli siis hyvin pelkistetty sisustus, mutta huoneissa kuitenkin omat WC:t ja suihkut.

Vastaanottovirkailija oli hieman tympeän oloinen nainen, mutta sisäänkirjautuminen sujui kuitenkin suhteellisen joutuisasti. Pieneksi ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että kummankaan huoneemme avainkortit eivät toimineet. Vastaanottovirkailija hieman epäili, että en vain osannut käyttää avainta, mutta suostui hetken keskustelun jälkeen kuitenkin koodaamaan avaimet uudelleen. Tämän jälkeen ne toimivatkin ongelmitta.

Huoneet eivät olleet hääppöiset, mutta sängyt osoittautuivat melko mukaviksi. Koska tiedossa oli, että emme tulisi hotellissa muuta aikaa viettämään kuin vain nukkumisen ajan, huoneet välttivät tarpeisiimme. Kamat sisään kannettuamme hyppäsimme nimittäin takaisin autoon ja lähdimme katsomaan miltä Pariisi näytti Ranskan itsenäisyyspäivänä (14.7.). Siitä tunnelmia oheisessa videossa.

Myöhemmin saimme televisiosta kuulla (ja nähdä), että Eiffel-tornin ympäristössä oli järjestetty massiivinen ulkoilma-disco, mikä selitti poliisien ja mellakka-aitojen suuren määrän.

Seuraavana päivänä oli vuorossa reissun kohokohta, ainakin lasten mielestä: Disneyland Paris. Vähäravinteisen kahvi & patonki -aamiaisen jälkeen olimme Disneylandin porteilla juuri sopivasti paria minuuttia ennen puistojen aukeamista (klo 10) ja pääsimme nopeasti kokeilemaan uuden Walt Disney Studios -puiston laitteita ilman sen kummempaa jonotusta. Uuden puiston laitteista erityisesti Rock 'n' Roller Coaster starring Aerosmith saa minulta hyväksynnän, eikä The Twilight Zone Tower of Terror:kaan yhtään hullumpi ollut. Nuorimmat viihtyivät hyvin myös Car Race Rally:ssä.

Suurin osa hieman yli 13-tuntisesta Disneyland-päivästämme sujui kuitenkin ”perinteisessä” Disneyland-puistossa mm. Space Mountainissa, Big Thunder Mountainissa ja Indiana Jones and the Temple of Peril -laitteissa hurjastellen. Ilmeisesti koska päivä oli osittain sateinen (ei tosin pahasti), ei laitteisiin joutunut jonottamaan juuri 45 minuuttia pidempään, mikä oli ihan hyvä arvo aikeisempien kertojen jopa yli kahden tunnin jonotuksiin verrattuna. Päivän päätti illan pimetessä taas kerran suuri Disney-kulkue. Takaisin hotellissa olimme siinä puolenyön kieppeillä.

Tämän blogikirjoituksen vinkkinä suosittelen lukijoita hyödyntämään seuraavalla huvipuistokäynnillään erästä varsin tehokasta NLP-tekniikkaa, ankkurointia. Huvipuiston laitteissa, kun koet hurmion hetkiä tai muita hauskuuden tunteita, ankkuroi me itseesi myöhempää käyttöä varten. Itse tein niin, että aina kun koin näitä hauskuuden tunnehuippuja, puristin vasemman käteni peukalon ja etusormen sekunniksi tai pariksi yhteen, rakentaen näin noille tunteille kinesteettisen ankkurin. Nyt, vielä muutaman päivän jälkeenkin, aina kun puristan nuo sormet yhteen, koen saman fyysisen tunteen valtaavan koko kehoni. Tällä tavoin voin siis koska tahansa tästä eteenpäin muuttaa kehoni tunnetilaa vain puristamalla vasemman käteni peukaloa ja etusormea yhteen! Hauskaa.

Disneylandiä seuraavana päivänä oli edessä reissun pisin ajorupeama: vajaan 700 km:n matka Ostbeverniin Sakaan, sisältäen pikapysähdyksen Brysselissä.

Landhotel Hof Beverland on mielenkiintoinen neljän tähden hotelli keskellä maaseutua, hieman Münsteristä koilliseen. Hotelli on kunnostettu design-tyylillä osittain vanhaan navettaan (tai vastaavaan) ja tarjoaa varsin tyylikkään ympäristön yöpyä. Palvelu oli ystävällistä ja tehokasta, huone tilava (vaikka meillä oli huoneessamme viisi täysimittaista ja mukavaa sänkyä) ja aamiainen maittava ja laadukas.

Aamulenkin juoksin tällä kertaa peltojen ja niittyjen välissä pieniä maalaisteitä pitkin, ennen reissumme viimeistä etappia: vajaan 300 km:n ajomatkaa Hampuriin, missä vietimme ensin muutaman tunnin Spitalerstrassen kauppoja kierrellen ja sen jälkeen Hard Rock Cafessa maittavasti syöden.

Illalla kello seitsemän jälkeen oli sitten vuorossa lento takaisin kotiin.

Kokemuksia Keski-Euroopasta, osa 2: Port-Bourgenay, Talmont-Saint-Hilaire

Kolmen matkustuspäivän jälkeen (ks. edellinen blogini Kokemuksia Keski-Euroopasta, osa 1) saavuimme perille varsinaiseen lomakohteeseemme Pierre & Vacances Port-Bourgenay Holiday Villageen Länsi-Ranskaan, Atlantin rannikolle.

Sisäänkirjottautuminen on hieman hankalanpuoleinen prosessi ja kesti kaikkineen varmaankin n. puolisen tuntia. Toisaalta tämän ymmärtää, sillä lomakeskus on varsin iso satoine lomahuoneistoineen, mutta silti jotenkin tuntuu, että nuo ranskalaiset eivät ole kaikkein tehokkaimpia organisoimaan asioita. Palvelu oli kuitenkin varsin ystävällistä, joten sillä saa aina paljon anteeksi.

Huoneistomme oli melko lailla pettymys. Olohuone + keittiö olivat ihan ok, joskin taulutelkkari, n. 21 tuumainen, oli säälittävän pieni. Toisaalta, eipä sitä TV:tä paljoa tullut katsottuakaan. Suurin pettymys kohdistui kuitenkin makuuhuoneisiin, jotka olivat todella pienet: sänkyjen lisäksi niihin ei mahtunut juuri mitään muuta, ei edes matkalaukkuja lattialle. Niinpä matkalaukut ja -kassit joutuivatkin lojumaan koko viikon ajan käytävän ja olohuoneen lattioilla – kaappitilaakin kun oli sen verran niukasti. Huoneiston parveke sen sijaan oli iso ja mukava.

Tekemistä kohteessa riitti yllin kyllin. Lounastaukoa lukuunottamatta tarjolla oli aamusta iltaan koko ajan kaksi ohjattua liikuntatapahtumaa, näistä n. puolet LesMills-tunteja. Näiden lisäksi tarjolla oli kerhoja pienille lapsille, isommille lapsille sekä teineille, sekä vielä erilaisia kursseja ja kouluja, kuten surffauskoulu, tenniskoulu, sirkuskoulu ja vaikka mitä. Ohjatut liikuntatunnit olivat ihan ok, mutta toisaalta oli myös hienoa havaita, että ne eivät pärjänneet kotoisille Hipkon kuntotunneille.

Uima-allasalue oli hyvä: viisi allasta ja kolme ihan kivaa vesiliukumäkeä. Aurinkotuolejakin oli riittävästi ja varsinkin perheemme kaksi nuorinta viihtyivät altaissa tuntitolkulla. Uimarantaan oli n. 1,5 km:n matka ja sinne oli lomakeskuksesta säännöllinen kuljetus. Uimarannalla emme kuitenkaan tuulisesta säästä johtuen käyneet kuin kerran lyhyesti, läheisillä kallioisilla rannoilla sen sijaan useastikin.

Lomakeskuksessa oli myös joka päivä joitain urheilukilpailuja ja -turnauksia. Itsen otin osaa ensin Beach Volley -turnaukseen, jossa pelasi seitsemän viisihenkistä joukkuetta. Oli varsin mielenkiintoista ja haastavaakin pelata yli 20 vuoden tauon jälkeen lentopalloa jonkinasteisessa kilpailussa. Alun ajoitusharhojen jälkeen tuntuma alkoi pikku hiljaa löytyä ja joukkueemme selvisikin turnauksen mestariksi.

Kultamitalistit

Koripalloturnaukseen lähdimme sitten perheestämme kolmen pelaajan voimin. Lari (14 v.) pelasi lasten sarjassa ja Vivian (17 v.) ja minä aikuisten sarjassa. Kaikille tuloksena turnausmestaruus (Vivian ja minä pelasimme siis samassa joukkueessa).

Port-Bourgenay:stä ja aivan vieressä olevasta hieman suuremmasta Talmont-Saint-Hilairen kylistä ei juuri shoppailu- ta kulttuurielämyksiä löydä. Talmont-St.-Hilairessa on tosin hienon näköinen vanha linna, jossa emme tosin ehtineet käymään, ja Port-Bourgenay:ssä iso Aquarium, joka oli valitettavasti pettymys. Läheisistä, toisiinsa kiinni kasvaneista, Château-d'Olonnen, Les Sables d'Olonnen ja Olonne-sur-Merin pikkukaupungeista hämmästeltävää ja shoppailtavaa sen sijaan löytyy hieman enemmän.

Kaiken kaikkiaan loma oli, makuuhuoneiden ahtaudesta huolimatta, varsin mukava ja onnistunut. Oli mukavaa taas käydä paikassa, jossa ei ole aikaisemmin tullut käytyä. Nyt on sitten tullut tutustuttua taas yhteen osaan Ranskan länsirannikkoa lisää.

Lomaviikon huomiona ja oivalluksena pidettäköön jälleen kerran sitä, kuinka paljon normaaleista arkirutiineista poikkeaminen antaa uusia virikkeitä ja ajatuksia. Uusi, taas hieman erilainen ympäristö, uusien liikuntalajien kokeileminen ja vanhan tuttavuudenkin uudelleen verestäminen, antoivat kaikki jälleen uusia ajatuksia ja näkökulmia omaan elämään. Vaikka kokemukset eivät ehkä olleetkaan varsinaisesti mieltä järisyttäviä, vaan pikemminkin tuttuja juttuja uusilla twisteillä, niin taas voi sanoa avartaneensa omaa maailmaansa hieman lisää.

Tämän reissun blogisarjan kolmannessa osassa sitten hieman kotimatkasta ja mm. Pariisista...

Kokemuksia Keski-Euroopasta, osa 1: Bernkastel-Kues, Trier ja Luxemburg

Tämä on uuden matkablogisivustoni avauskirjoitus. Tarkoituksenani on jatkossa kirjoitella tänne eripituisia raportteja matkoistani siten, että kirjoituksista löytyisi aina jokin elämää suurempi tai pienempi idea tai oivallus. Tämä ensimmäinen kirjoitukseni tähän blogiin on kuvaus matkastani perheeni kanssa Keski-Euroopaan. Olen myös päättänyt jakaa kirjoituksen osiin (todennäköisesti kolmeen), joten tässä siis osista ensimmäinen.

Alun perin aikomus oli pakata auto täyteen jo Suomessa ja ajaa Ruotsin ja Tanskan läpi Saksaan ja siitä edelleen Ranskaan, pääkohteena Pierre & Vacances Port-Bourgenay lomakeskus (Village Club) Länsi-Ranskassa, Atlantin rannikolla. Hetken aikaa eri vaihtoehtoja tutkittuani, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ajo Ruotsin ja Tanskan halki on liian puuduttava, joten päädyimme lentoihin Hampuriin, jossa auton vuokraus ja sitten ajaminen Ranskaan.

Lento Hampuriin sujui Finnairin Embraer-koneella hyvin ja pian päästiin autovuokraamon tiskille. Netin eri vaihtoehdoista olin päätynyt Advantage-vuokraamon tarjoukseen. Varattuna piti olla keskikokoinen tila-auto (VW Touran, Ford C-Max tai vastaava) ja hinta reilusti edullisempi kuin muilla vuokraamoilla. Vuokralle työnnettiin kuitenkin farmarimallinen Chevrolet Nubira, jonka pian ristin Nuhapumpuksi. No, viisihenkinen perhe ja matkatavarat mahtuivat kuitenkin ihan hyvin autoon, joten ei muuta kuin matkaan.

Sen kuitenkin tämän lukijoille varoituksen sanasena totean, että mikäli aiotte ajaa pitkiä matkoja vuokra-autolla, älkää hatkahtako Advantagen edullisiin hintoihin: Autot eivät ole sieltä parhaimmasta päästä, varsinkaan pitkiä ajomatkoja ajatellen. Meidän Nubirassamme oli lisäksi alla talvirenkaat (kitkat) ja niissä liian alhaiset paineet. Tämä on jo merkittävä turvallisuusriskikin! Mikäli sen sijaan aiot pyöriä enemmän samoilla nurkilla, Advantagen edulliset hinnat saattavat hyvinkin olla paras vaihtoehto.

Ensimmäinen yöpymisemme oli Hotel Moselpark Eventresort, Bernkastel-Kues –nimisessä pikkukaupungissa, Mosel-joen rannalla. Hotelli on virallisesti neljän tähden hotelli ja kaikin puolin ihan ok, tosin paikat ovat hieman kuluneet ja päivityksen tarpeessa, mutta kuitenkin kunnossa ja siistit. Palvelu oli hyvää ja ystävällistä ja aamiainen poikkeuksellisen laadukas.

Katso oheinen lyhyt videopätkä Bernkastelista.

Aamulla kävin sitten juoksulenkillä läheisessä metsässä, jossa oli runsaasti juuri sopivia metsäteitä lenkkeilijöille ja kävelijöille. Lenkki Keski-Eurooppalaisen metsän siimeksessä oli ehdottomasti hieno kokemus! Oli todella piristävää lenkkeillä erilaisessa ympäristössä kuin missä yleensä lenkkeilen. Näinkin pienellä asialla voi saada aikaan mieleenpainuvia kokemuksia.

Tämän blogiosion oivalluksena ja vinkkinä olkoon: Hyppää välillä pois normaaleista rutiineistasi. Voit pienillä ja yksinkertaisillakin muutoksilla saada todella antoisia uusia elämyksiä!

Bernkastel-Kuesista matka jatkui sitten muutaman kymmenen kilometrin päähän Trieriin, Saksan vanhimpaan kaupunkiin, missä pysähdyimme hetkeksi shoppailemaan ja vain tallustelemaan keskustan kävelykadulle.

Trieristä matka jatkui vanhaan ”kotikaupunkiini” Luxemburgiin, jossa asuin 1990-luvun alkupuolella runsaan vuoden verran. Oli mielenkiintoista palata kaupunkiin n. 20 vuoden jälkeen ja todeta kuinka paljon siinä ajassa kaupunki olikaan ehtinyt muuttua – ja toisaalta, kuinka paljon se olikaan säilynyt ennallaan. Luxemburg on edelleenkin kiehtova paikka, etenkin kesäaikaan. Suosittelen lämpimästi.

Katso oheinen videopätkä Luxemburgin Grundista:

Muutama tunti Luxemburgissa käyskenneltyämme (ja yhden vanhan kollegani tavattuamme) jatkoimme matkaa kohti seuraavaa yöpymispaikkaamme, Ranskan Troyes:ta. Neljän tähden hotellin jälkeen majoituimme sitten aivan toisenlaisessa hotellissa: Accor-ketjun F1-hotellissa.

F1 – tunnetaan myös paikoin vanhalla nimellään Formule 1 – on äärimmäisen pelkistetty budjettiluokan hotelli, jossa WC:t ja suihkut ovat käytävien varrella hotellivieraiden yhteiskäytössä. Olen joskus aiemmin vuosia sitten yöpynyt Formule 1:ssä, mutta tämä kerta taisi jäädä viimeiseksi. Huoneet ovat ahtaat ja askeettiset ja aamulla vessaan joutui hieman jonottamaan. Vaikka hinnat ovatkin edulliset ja huoneet sinänsä siistejä, taidan olla jo liian vanha ja mukavuudenhaluinen tuohon askeettisuuteen. Lisäksi aamiainen on sanalla sanoen surkea: patonkia, voita, marmeladia, mehua ja kahvia. Ei sillä pitkälle pötki.

Koska saavuimme Troyes:han melko myöhään ja olimme jo innokkaita pääsemään varsinaiseen määränpäähämme Pierre & Vacances:n Port Bourgenayn lomakylään, jäi Troyes:han tutustuminen meiltä väliin ja lähdimme sen sijaan ajamaan hetikohta aamiaisen jälkeen kohti Atlantin rannikkoa. Mutta siitä sitten matkakertomuksen toisessa osassa.