USA 27.2. – 11.3.2013, osa 3: Gatlinburg, Atlanta ja Orlando

(Tämän matkakertomuksen ensimmäisen osan voit lukea täältä ja toisen osan täältä.)

Pohjois-Carolinan Caryn jälkeen alkoi – tavallaan – paluumatka kohti Orlandoa. Ensin suuntasin kuitenkin kohti länttä ja Smoky Mountainsia. Kohteenani oli Gatlinburg Tennesseen osavaltiossa.

Alkumatka sujuikin joutuisasti I40:ää ajellen, mutta Smoky Mountainsin vuoristoalueelle Cherokeen pikkukaupungin jälkeen eteeni tuli kyltti, että tie oli suljettu maansortuman vuoksi. Tämä tiesi noin tunnin pidempää kiertotietä – juuri kun hämärä alkoi laskeutua ja lunta sataa! Nissan Altima Coupén kesärenkaat pitivät kuitenkin oikein hyvin paikoitellen sohjoisilla vuoristoteillä ja pääsin perille Gatlinburgiin enemmittä kommelluksitta.

Yöpymispaikakseni oli valikoitunut Sidney James Mountain Lodge. Hotelli sijaitsee runsaan puolen kilometrin päässä Gatlinburgin pääkadusta, mutta sieltä löytyy toisaalta pieni kylpylä ja kuntosali. Kylpylä vaikutti kodikkaalta, mutta kuntosali oli pikemminkin kuntoilukoppi, jossa oli vain muutama vanha laite. Huone oli perustasoa, eli ihan ok, mutta reissuni hotellien perisynniksi muotoutunut heikko langaton internetyhteys esti jälleen Skype-puhelun ottamisen kotiin.

Gatlinburg on aika erikoinen paikka. Vuorten laaksossa sijaitseva pikkukaupunki on varmaan alkujaan ollut hyvinkin idyllinen paikka, mutta ilmeisesti häkellyttävän kauniiden maisemien innoittamana siitä on vuosien saatossa muodostunut melko merkittävä turistihömpän keskus. Kaupungin pääkadun varrella on jos jonkinmoista turistihoukutinta ja kaupunki on kuulemma myös erittäin suosittu häämatkakohde. Ympäröiviltä vuorilta löytyy myös Tennesseen ainoat laskettelurinteet, joskaan paikan lumivarmuus ei liene aivan huippuluokkaa.

Gatlinburgissa on runsaasti pikku putiikkeja, joista voi ostaa kaikenlaisia kivoja käsityönä tehtyjä tavaroita, mutta minua eivät tällä kertaa niinkään nuo putiikit kiinnostaneet, vaan ennen kaikkea Smoky Mountainsin luonto ja Great Smoky Mountains National Park. Otin siis seuraavana päivänä kamerani ja lähdin kuvaamaan kauniita vuoristomaisemia.

Gatlinburgista ehkä n. parikymmentä kilometriä lounaaseen sijaitsee Cades Cove Loop Road, joka on vajaan parikymmenen kilometrin pituinen, yksisuuntainen ja kapea maisemareitti, jonka varrella on runsaasti pysähdyspaikkoja maisemien ja luonnon ihailemista varten. Ja ihailtavaa riittää. Maaliskuun alussa alueella oli paikoin satanut juuri lunta ja maisemat olivat häkellyttävän kauniit.

Aikani Smoky Mountainsia ihailtuani oli aika jatkaa kuitenkin I75:ttä pitkin kohti Atlantaa.

Vuoden 1996 kesäolympialaisten isäntäkaupunki Atlanta on Georgian osavaltion pääkaupunki ja sen suurkaupunkialueella asuu noin 5,5 miljoonaa asukasta. Atlantan keskustassa on jotain tyypillistä USA:n etelävaltiomaista. Jollain erikoisella tavalla suurkaupungin pilvenpiirtäjien keskellä vallitsee esimerkiksi New Yorkiin verrattuna leppoisamman oloinen ilmapiiri, joka miellyttää ainakin minua.

Hard Rock Cafessa ruokailtuani nousin sen naapurissa sijaitsevan Westin-hotellin huipulle ihailemaan maisemia sen näköalatasanteilta. Näköalatasanteiden yhteydessä toimii myös hitaasti pyörivä Sun Dial –ravintola, jossa ruokaillessa voi siis ihailla hitaasti vaihtuvia henkeäsalpaavia maisemia yli Atlantan. Hissimatka ei-ruokailijoille kustansi kuusi dollaria ja jo se itsessään oli kokemus. Rakennuksen ulkoseinällä oleva maisemahissi kiidättää matkustajansa aina vain huimemmiksi muuttuvien maisemien saattelemana vinhaa vauhtia aina 73 kerroksen korkeuteen. Näkymät ylhäällä olivat hienot.

Atlantaa ihailtuani ajoin vielä parisataa kilometriä etelämmäksi ja yövyin Cordelen Travelodge-motellissa. Tämä motelli oli sellaista alempaa perustasoa: periaatteessa ihan ok ja siisti, mutta hieman kuitenkin nukkavieru ja läheiseltä tieltä kantautuvien rekkojen äänien johdosta jossain määrin meluisa.

Cordelesta oli sitten vielä runsaan neljän tunnin ajomatka takaisin Orlandoon. Mitä lähemmäs Orlandoa pääsin, sitä lämpimämmäksi myös ilma muuttui. Pian olin taas takaisin Floridan runsaan 20 asteen lämmössä!

Orlandossa majoituin tällä kertaa International Driven välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan Super 8 –motelliin. Vuoden takaiseen Days Inn –valintaani verrattuna Super 8 oli selvästi parempi valinta, vaikka ei Days Innissäkään varsinaisesti mitään vikaa ollut. Huoneeni oli varsin hyvin varusteltu, kruununa 42-tuumainen taulutelevisio, josta oli mukava katsella iltaisin USA:n yliopistokoripallon ratkaisupelejä.

Alueena pohjoinen International Drive on mielestäni erinomainen: ravintoloita löytyy joka lähtöön ja vesihuvipuisto Wet’n Wild on aivan vieressä ja Universal Studioillekin on kävelymatka. Runsaan 1,5 km:n päästä löytyy myös suuri Outlet Mall edullista shoppailua varten.

Lähes 3 000 kilometrin Road Trippini jälkeen alkoi sitten matkani päätarkoitus ja kohokohta: NLP:n kehittäjän Dr. Richard Bandlerin ja John LaVallen Neuro-Hypnotic Repatterning –seminaari. Mutta niistä asioista kirjoitan enemmän toisessa blogisivustossani: http://hannupirila.blogspot.fi/

Kuusipäiväisen seminaarin jälkeen oli paluumatkan aika British Airwaysin lennättämänä. Ensin lento Orlandosta Lontoon Gatwickiin, missä siirtyminen bussilla Heathrow:lle ja sieltä edelleen Helsinkiin. Jos paluumatkasta jotain vielä sanon, niin todettakoon, että oli viimeinen kerta kun vaihdan Lontoossa lentokenttää. Vaihto Gatwickin ja Heathrown välillä on kaikkea muuta kuin sujuva toimenpide!